Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien koulutustason vaikutusta lasten pitkäaikaiseen aineenvaihduntaterveyteen sekä sitä, hyödyttävätkö ravintoneuvontainterventiot eri koulutustaustoista tulevia perheitä eri tavoin. Tutkimus perustuu turkulaiseen STRIP-projektiin (Special Turku Coronary Risk Factor Intervention Project), jossa seurattiin 839 osallistujaa 26 vuoden ajan lapsuudesta aikuisuuteen.

Osallistujista 417 kuului interventio-ryhmään, joka sai yksilöllistä ravintoneuvontaa 20 vuoden ajan. Verrokkiryhmä (422 henkilöä) sai tavanomaista hoitoa. Vanhempien koulutustaso luokiteltiin tutkimuksen alussa matalaan, keskitasoon ja korkeaan.

Tulokset osoittivat, että korkeasti koulutettujen vanhempien lapset söivät enemmän kuitua ja vähemmän tyydyttyneitä rasvoja nuoruudessa ja varhaisessa aikuisuudessa. Heillä oli myös aikuisena matalampi painoindeksi (22,5 vs. 24,2 kg/m2), parempi insuliiniherkkyys ja korkeammat hyvän HDL-kolesterolin tasot verrattuna matalammin koulutettujen vanhempien lapsiin. Verenpaineessa tai muissa kolesteroliarvoissa ei havaittu merkittäviä eroja koulutustaustan perusteella.

Tutkijat olivat ennakkoon hypotesoineet, että ravintoneuvonta olisi tehokkainta korkeasti koulutetuissa perheissä. Tulokset kuitenkin osoittivat, ettei neuvonnan vaikuttavuudessa ollut merkittäviä eroja eri koulutusryhmien välillä. Elintapaohjaus vaikutti siis samankaltaisesti perheen sosioekonomisesta taustasta riippumatta.

Tutkimus on julkaistu European Journal of Preventive Cardiology -lehdessä.